ranka

substantiivi

  1. Selkäranka tai muu pystysuora tuki.

    Ihmiskehossa ranka tukee koko rakennetta.
Taivutus

yks. nom. ranka, yks. gen. rangan, yks. part. rankaa, yks. ill. rankaan, mon. gen. rankojen rankain, mon. part. rankoja, mon. ill. rankoihin.

Synonyymisanakirja

ranka

  1. ryti.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Ranka on yksi ihmisen tärkeimmistä tukirakenteista.
Kaatuneen puun ranka makasi maassa.
Rankani kaipaa lepoa pitkän päivän jälkeen.

Etymologia

Itämerensuomalainen sana, jolla on vastineita viron kielessä 'ranka' ja karjalan 'rankku.'

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi). Englanniksi trunk

Käännökset

englanti A long and straight branch of a tree.
spine (gloss)
puhekieltä hand; arm
(sv-adj-form-abs-def+pl)
a vine, a bine, a long climbing shoot of a plant
to rank, to arrange according to rank
puhekieltä to xerox, to copy (using a Rank Xerox copier)

Slangisanakirja

  • rankasti: kovasti / hienosti

Riimisanakirja

ranka rimmaa näiden kanssa:

kaularanka, tukiranka, selkäranka

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

ranko, notkoselkä, runko

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro