rankaisu
substantiivi
-
Toimenpide, joka tehdään rangaistuksena.
Kovin rankaisu ei aina ole kaikkein tehokkain.
Taivutus
yks. nom. rankaisu, yks. gen. rankaisun, yks. part. rankaisua, yks. ill. rankaisuun, mon. gen. rankaisujen rankaisuiden rankaisuitten, mon. part. rankaisuja rankaisuita, mon. ill. rankaisuihin.
Esimerkit
Lasten rankaisu voi joskus olla välttämätöntä.
Hän sai rankaisun kouluunpääntulosta myöhästymisestä.
Elokuvissa esiintyy usein ankara rankaisu.
Etymologia
Johdettu verbistä 'rangaista', joka juontaa juurensa vastaavista merkityksistä kuten englannin 'punish'.
Käännökset
| englanti |
punishment |
Läheisiä sanoja
ranka, rankahake, rankaisija, rankaisu, rankaisukeino, rankaisutapa