rantakirppu
substantiivi
-
pieni hyönteinen, joka elää kivien tai vedenpintojen lähellä rannalla.
Rantakirput hyppelivät kiireisenä kivien päällä.
Taivutus
yks. nom. rantakirppu, yks. gen. rantakirpun, yks. part. rantakirppua, yks. ill. rantakirppuun, mon. gen. rantakirppujen, mon. part. rantakirppuja, mon. ill. rantakirppuihin.
Esimerkit
Rantakirput hyppivät hiekkarannalla.
Hän tunsi rantakirppujen kutittelevan jalkojaan.
Rantakirput ovat pienikokoisia hyönteisiä.
Etymologia
Yhdistelmä 'ranta' ja 'kirppu', viitaten kirppuun, joka elää vesistöjen läheisyydessä.
Käännökset
| englanti |
dune buggy |
Riimisanakirja
rantakirppu rimmaa näiden kanssa:
kirppu, vesikirppu, koirankirppu, ihmiskirppu
Läheisiä sanoja
rantakasvi, rantakasvillisuus, rantakatu, rantakirppu, rantakivi, rantakivikko