rantakivi

substantiivi

1. kivi, joka sijaitsee rannalla tai veden läheisyydessä.

   Keräsimme sileitä rantakiviä rantaviivalta.

Taivutus

yks. nom. rantakivi, yks. gen. rantakiven, yks. part. rantakiveä, yks. ill. rantakiveen, mon. gen. rantakivien, mon. part. rantakiviä, mon. ill. rantakiviin.

Synonyymisanakirja

rantakivi

1. rantakallio, kalliokivi, rantakallio.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Rantakivet olivat liukkaita meriveden jäljiltä.
Hän istui rantakivellä ajatuksiinsa uppoutuneena.
Rantakivet olivat kasvaneet sammaleella.

Käännökset

Riimisanakirja

rantakivi rimmaa näiden kanssa:

maakuntakivi, hautakivi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rantakasvillisuus, rantakatu, rantakirppu, rantakivi, rantakivikko, rantakoivikko