rantapuku
substantiivi
-
uimapuku tai muu kevyempi vaatetus, jota käytetään rannalla.
Hänellä oli yllään kaunis rantapuku.
Taivutus
yks. nom. rantapuku, yks. gen. rantapuvun, yks. part. rantapukua, yks. ill. rantapukuun, mon. gen. rantapukujen, mon. part. rantapukuja, mon. ill. rantapukuihin.
Esimerkit
Rantapuvut olivat osana muotinäytöstä.
Hän osti uuden rantapuvun lomaa varten.
Rantapuvulla oli kesäinen kuosi.
Käännökset
Riimisanakirja
rantapuku rimmaa näiden kanssa:
paitapuku, liituraitapuku, iltapuku, mittapuku, lottapuku
Läheisiä sanoja
rantapalsta, rantapatja, rantapenger, rantapuku, rantaremmi, rantarosvo