rantaviiva

substantiivi

1. Kohta, missä maa kohtaa veden, vesistön reuna.

   Rantaviiva mutkitteli kauniisti niemien ja lahtien ympärillä.

Taivutus

yks. nom. rantaviiva, yks. gen. rantaviivan, yks. part. rantaviivaa, yks. ill. rantaviivaan, mon. gen. rantaviivojen rantaviivain, mon. part. rantaviivoja, mon. ill. rantaviivoihin.

Synonyymisanakirja

rantaviiva

1. raja, rajaviiva, ääriviiva, viivoitus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Rantaviiva oli pitkä ja mutkitteleva.
Illan kultaisessa valossa rantaviiva loisti.
Rantaviivan hiekkadyynit olivat kauniita.

Käännökset

Riimisanakirja

rantaviiva rimmaa näiden kanssa:

rajaviiva, vaakaviiva, voimaviiva, magneettivoimaviiva, luetelmaviiva, reunaviiva, punaviiva, suuntaviiva, kaistaviiva

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rantavaltio, rantavehnä, rantavesi, rantaviiva, rantavyöhyke, rantayrtti