ravistin
substantiivi
-
Laite tai väline, jolla ravistetaan.
Pidä ravistin tiukasti kiinni harjoituksen aikana.
Taivutus
yks. nom. ravistin, yks. gen. ravistimen, yks. part. ravistinta, yks. ill. ravistimeen, mon. gen. ravistimien ravistinten, mon. part. ravistimia, mon. ill. ravistimiin.
Esimerkit
Mari käytti vanhaa ravistinta voidakseen sekoittaa juoman kunnolla.
Ravistimesta kuului metallinen ääni.
Hän laittoi kannen tiukasti ravistimeen.
Etymologia
Perustuu verbiin 'ravistaa', joka taas tulee sanasta 'ravi'.
Käännökset
Riimisanakirja
ravistin rimmaa näiden kanssa:
vahvistin, viritin-vahvistin, päätevahvistin, antennivahvistin, transistorivahvistin, tehovahvistin, pientaajuusvahvistin, etuvahvistin, lävistin
Läheisiä sanoja
ravistaa, ravistella, ravistelu, ravistin, ravistua, ravistuttaa