remahdus
substantiivi
-
kova ja äkillinen ääni, esimerkiksi naurusta tai räjähdyksestä
Yhtäkkiä kuului valtava remahdus huoneesta.
Taivutus
yks. nom. remahdus, yks. gen. remahduksen, yks. part. remahdusta, yks. ill. remahdukseen, mon. gen. remahdusten remahduksien, mon. part. remahduksia, mon. ill. remahduksiin.
Esimerkit
Kova remahdus säikäytti koko talon.
Remahtus kuului
Käännökset
Riimisanakirja
remahdus rimmaa näiden kanssa:
pamahdus, lemahdus, leimahdus, salamanleimahdus, valonleimahdus, simahdus, hulmahdus, kimmahdus, romahdus