rihma
substantiivi
-
ohut tai kapea säie tai juova materiaalissa
Hän sitoi paketit yhteen rihmalla.
Taivutus
yks. nom. rihma, yks. gen. rihman, yks. part. rihmaa, yks. ill. rihmaan, mon. gen. rihmojen rihmain, mon. part. rihmoja, mon. ill. rihmoihin.
Esimerkit
Verkko oli täynnä rihmaa.
Luonto loi kauniin rihmaverkoston.
Hän käytti rihmaa korujen tekemiseen.
Etymologia
risma, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro rihm (strap), liettua risimas. Englanniksi thread
Käännökset
Liittyvät sanat
rihma-aine, fibriini, kiharaan, kiharassaLäheisiä sanoja
rihla, rihlata, rihlaus, rihma, rihma-aine, rihmakala