riimi
substantiivi
-
sanojen tai säkeiden loppusointu
"Runossa on kaunis riimi."
Taivutus
yks. nom. riimi, yks. gen. riimin, yks. part. riimiä, yks. ill. riimiin, mon. gen. riimien, mon. part. riimejä, mon. ill. riimeihin.
Esimerkit
Hän kirjoitti runon kauniilla riimeillä.
Riimit tekevät laulusta mieleenpainuvan.
Riimiä käyttäen voi luoda rytmiä tekstiin.
Monet etsivät sopivia riimejä sanoille.
Riimin käyttö on yleistä runoissa.
Etymologia
Lähtöisin ruotsin sanasta 'rim', tarkoittaa runon riimiä tai loppusointua.
Käännökset
Liittyvät sanat
riimihärkäLäheisiä sanoja
riikinruotsi, riikintaalari, riikintaaleri, riimi, riimihärkä, riimillinen