riivattu
adjektiivi
-
Joka on riivattu tai kiusattu.
Talo oli usein riivatun kaltainen ja pelottava.
Taivutus
yks. nom. riivattu, yks. gen. riivatun, yks. part. riivattua, yks. ill. riivattuun, mon. gen. riivattujen, mon. part. riivattuja, mon. ill. riivattuihin.
Synonyymisanakirja
riivattu
-
jkn vallassa oleva, jkn vallassa, hurjana raivosta, villi, suunniltaan raivosta, pahojen henkien riivaama, hullu, sekopäinen.
Esimerkit
Tuo talo on riivattu.
Riivattu mies munkikenneluksessa herätti levottomuutta.
Tapaus tuntui täysin riivatulta.
Etymologia
Johdettu verbistä 'riivata' partisiipin muodossa, tarkoittaa ahdistunutta tai kirottua.
Käännökset
Sitaatit
"Kuin jokin riivattu demoni!"
Liittyvät sanat
kirottuLäheisiä sanoja
riiuu, riivaaja, riivata, riivattu, riivatunmoinen, riivatusti