rimpuilu
substantiivi
-
Liikkuminen tai tempoilu levottomasti, usein kiinni ollessa.
Lapsen rimpuilu vaikeutti pukeutumista.
Taivutus
yks. nom. rimpuilu, yks. gen. rimpuilun, yks. part. rimpuilua, yks. ill. rimpuiluun, mon. gen. rimpuilujen rimpuiluiden rimpuiluitten, mon. part. rimpuiluja rimpuiluita, mon. ill. rimpuiluihin.
Esimerkit
Rimpuilu jatkui pitkään.
Väsyttävä rimpuilu loppui lopulta.
Hänen rimpuilunsa huvitti katsojia.
Käännökset
Läheisiä sanoja
rimpsureuna, rimpsureunainen, rimpuilla, rimpuilu, rimputella, rimputtaa