rinkka
substantiivi
-
Iso selkäreppu, erityisesti vaelluksille ja retkille.
Vaellukselle tarvitsin suuren rinkan.
Taivutus
yks. nom. rinkka, yks. gen. rinkan, yks. part. rinkkaa, yks. ill. rinkkaan, mon. gen. rinkkojen rinkkain, mon. part. rinkkoja, mon. ill. rinkkoihin.
Synonyymisanakirja
rinkka
-
reppu, olkakassi, koulureppu, selkäreppu.
Esimerkit
Vaeltajalla oli raskas rinkka selässä.
Rinkka oli täynnä viikon varusteita.
Hän pakkasi rinkan huolellisesti ennen matkaa.
Etymologia
peräisin ruotsin sanasta 'ryggsäck', joka tarkoittaa selkäreppua
Käännökset
Liittyvät sanat
sälyttääLäheisiä sanoja
rinkeli, rinki, rinkilä, rinkka, rinkula, rinnakkain