rintamus
substantiivi
-
Rinnan etuosa tai etupuoli sekä yläruumis.
Hän kantoi ylpeänä mitalia rintamuksellaan.
Taivutus
yks. nom. rintamus, yks. gen. rintamuksen, yks. part. rintamusta, yks. ill. rintamukseen, mon. gen. rintamusten rintamuksien, mon. part. rintamuksia, mon. ill. rintamuksiin.
Esimerkit
Urheilijan rintamus oli leveä.
Talvitakin rintamus oli koristeltu.
Rintamus suojasi kylmältä tuulelta.
Etymologia
Alkuperä sanasta 'rinta', tarkoittaen etuosaa tai etupuolta.
Käännökset
Liittyvät sanat
etumus, rynnäs, rinnusLäheisiä sanoja
rintamaupseeri, rintamaveteraani, rintamerkki, rintamus, rintanappi, rintaneula