ripa
substantiivi
-
Metallinen tai muovinen kahva tai pidike, joka kiinnitetään esineeseen helpottamaan sen kantamista tai käsittelyä.
Hän tarttui laukun ripaan kiinni.
Taivutus
yks. nom. ripa, yks. gen. rivan, yks. part. ripaa, yks. ill. ripaan, mon. gen. ripojen ripain, mon. part. ripoja, mon. ill. ripoihin.
Esimerkit
Älä päästä ripa irti.
Oven ripa oli rikki.
Kylpyhuoneen ripa on löysä.
Etymologia
Alkuperä tuntematon, käytetty murteissa ja tarkoittaa esinettä tai kahvaa.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat Ger Rippe. Englanniksi rib
Käännökset
| englanti |
handgrip |
Slangisanakirja
-
ripari / rippis: rippikoulu
Liittyvät sanat
ripa (2), vedin, kahvaLäheisiä sanoja
rintavuus, rintaääni, rintsikat, ripa, ripakinttu, ripari