ripitys

substantiivi

1. Prosessi tai tapahtuma, jossa joku ripittäytyy henkilökohtaisesti.

   Hänen ripityksensä kesti lähes tunnin.

Taivutus

yks. nom. ripitys, yks. gen. ripityksen, yks. part. ripitystä, yks. ill. ripitykseen, mon. gen. ripitysten ripityksien, mon. part. ripityksiä, mon. ill. ripityksiin.

Synonyymisanakirja

ripitys

1. rippi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Ripitys oli tarpeen harha-askelien jälkeen.
Papin ripitys oli ankara mutta oikeudenmukainen.
Ripityksen jälkeen hän tunsi rauhaa.

Käännökset

Riimisanakirja

ripitys rimmaa näiden kanssa:

piipitys, lipitys

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ripittäytyjä, ripittäytyä, ripittää, ripitys, ripotella, ripottaa