ritinä

substantiivi

1. Äännähtely, joka syntyy, kun jokin hiljalleen rikkoutuu tai murtuu.

   Vanhan talon lattiat pitivät ritinää askelten alla.

Taivutus

yks. nom. ritinä, yks. gen. ritinän, yks. part. ritinää, yks. ill. ritinään, mon. gen. ritinöiden ritinöitten ritinäin, mon. part. ritinöitä, mon. ill. ritinöihin.

Synonyymisanakirja

ritinä

1. napsahdus, rätinä, rasahdus, risahdus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Lattia ritisi hänen kävellessään.
Nuotion ritinä rauhoitti häntä.
Askeleiden ritinä kuului talossa.

Käännökset

Riimisanakirja

ritinä rimmaa näiden kanssa:

kitinä, litinä, nitinä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ritilä, ritilähylly, ritilämatto, ritinä, ritirinnan, ritistä