rospuutto

substantiivi

  1. Aika vuodesta, jolloin maa on sulanut, mutta ei vielä kuivunut, jolloin tiet ovat huonossa kunnossa.

    Kevään rospuutto vaikeutti liikkumista maaseudulla.
Taivutus

yks. nom. rospuutto, yks. gen. rospuuton, yks. part. rospuuttoa, yks. ill. rospuuttoon, mon. gen. rospuuttojen, mon. part. rospuuttoja, mon. ill. rospuuttoihin.

Synonyymisanakirja

rospuutto

  1. rapakeli, kelirikko.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Keväällä teiden rospuutto vaikeutti liikennettä.
Syksyn rospuutto tekee metsäpoluista mutaisia.
Rospuutto aiheutti viivästyksiä rakennushankkeessa.

Etymologia

Tulee ruotsin sanasta 'rasspjuta', kuvaa kelirikkoa tai vaikeakulkuista aikaa.

Riimisanakirja

rospuutto rimmaa näiden kanssa:

sukupuutto

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kelirikko

Läheisiä sanoja

rosoisesti, rosoisuus, rosolli, rospuutto, rospuuttoaika, rossipohja

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro