ruikata

verbi

1. valittaa hiljaa, vinkua

   Kissa alkoi ruikata oven takana.

Taivutus

yks. nom. ruikata, yks. gen. ruikkaan, yks. part. ruikkasi, yks. ill. ruikkaisi, mon. gen. ruikatkoon, mon. part. ruikannut, mon. ill. ruikattiin.

Synonyymisanakirja

ruikata

1. valittaa, vikistä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Lapsi ruikasi karkkia kaupasta.
Ruikata on turhaa

Käännökset

Riimisanakirja

ruikata rimmaa näiden kanssa:

huikata, luikata, suikata, tuikata

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ruhtinatar, ruijalainen, ruijanpallas, ruikata, ruikkia, ruikuttaa