ruis
substantiivi
-
viljalaji, jota käytetään leivän ja alkoholijuomien valmistukseen
Suomalaiset syövät runsaasti ruisleipää.
Taivutus
yks. nom. ruis, yks. gen. rukiin, yks. part. ruista, yks. ill. rukiiseen, mon. gen. rukiiden rukiitten, mon. part. rukiita, mon. ill. rukiisiin rukiihin.
Esimerkit
Ruis on terveellinen viljalaji.
Ruisleipä on maukasta ja ravitsevaa.
Ruis kasvaa hyvin Suomen ilmastossa.
Etymologia
Peräisin muinaisenglannin sanasta 'ryge', joka tarkoitti ruista ja joka puolestaan tulee germaanisista kielistä.
rugis, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro rukis, karjala rujs, pohjoissaame rogas, liettua rugys. Englanniksi rye
Käännökset
Slangisanakirja
-
bruittaa: ruiskuttaa : Katoki, ette bruikkaa mun päälle.
-
brutskaa: ruiskuttaa
-
klimppisoppa: ruispuuro, klimppiintynyt kouluruoka
-
prutskaa: ruiskuttaa
-
prytsku: ruisku
-
ruisku: huono
-
spruittaa: ruiskuttaa
-
spruutta : ruisku
-
spruuttaa: ruiskuttaa
-
spruutti: ruisku
-
tägi: ruiskumaalattu nimikirjoitus
Sanonnat
"Mies ja vaimo ovat kuin ruis ja vehnä, ystävät kuin viini ja liha."
Liittyvät sanat
rukiinen, siemenruis, kevätruis, perunapuuro, veripalttuLäheisiä sanoja
ruikutus, ruinata, ruipelo, ruis, ruishiutale, ruisjauho