ruisku
substantiivi
-
laite tai väline, jolla nestettä voi suihkuttaa paineella
Hän otti ruiskun esiin ja aloitti maalaamisen.
Taivutus
yks. nom. ruisku, yks. gen. ruiskun, yks. part. ruiskua, yks. ill. ruiskuun, mon. gen. ruiskujen, mon. part. ruiskuja, mon. ill. ruiskuihin.
Synonyymisanakirja
ruisku
-
injektioruisku, suihku, purskahdus, ruiskaus, purskaus.
Esimerkit
Palomiehet tulivat paikalle ja alkoivat käyttää ruiskua.
Keittiössä oli vesihana
Mutta kun ruisku imi kovalla voimalla vettä, niin imi se samalla reiän kohdalla olevan miehen kiinni
Käännökset
Slangisanakirja
-
bruittaa: ruiskuttaa : Katoki, ette bruikkaa mun päälle.
-
brutskaa: ruiskuttaa
-
prutskaa: ruiskuttaa
-
prytsku
-
huono
-
spruittaa: ruiskuttaa
-
spruutta
-
spruuttaa: ruiskuttaa
-
spruutti
-
tägi: ruiskumaalattu nimikirjoitus
Riimisanakirja
ruisku rimmaa näiden kanssa:
korvaruisku, maaliruisku, moottoriruisku, injektioruisku, sankoruisku, paloruisku, maalausruisku, reppuruisku, peräruisku
Liittyvät sanat
paloruisku, korvaruisku, peräruisku, truutta, pumpataLäheisiä sanoja
ruiskeliuos, ruiskia, ruiskorppu, ruisku, ruiskukansininen, ruiskukka