runoilu
substantiivi
-
Runojen kirjoittamisen tai luomisen prosessi.
Runoilu oli hänen keino käsitellä tunteitaan.
Taivutus
yks. nom. runoilu, yks. gen. runoilun, yks. part. runoilua, yks. ill. runoiluun, mon. gen. runoilujen runoiluiden runoiluitten, mon. part. runoiluja runoiluita, mon. ill. runoiluihin.
Esimerkit
Runoilijan runoilu ammentaa luonnosta.
Runoilu on luovaa tekemistä.
Hän harjoittelee runoilua joka päivä.
Etymologia
Teonnimi sanasta 'runoilla'.
Käännökset
Liittyvät sanat
lyyraLäheisiä sanoja
runoilija, runoilijanimi, runoilla, runoilu, runojalka, runokieli