ruokahaluton
adjektiivi
-
Ihminen tai eläin, jolla ei ole ruokahalua.
Potilas oli ruokahaluton hoidon seurauksena.
Taivutus
yks. nom. ruokahaluton, yks. gen. ruokahaluttoman, yks. part. ruokahalutonta, yks. ill. ruokahaluttomaan, mon. gen. ruokahaluttomien ruokahalutonten, mon. part. ruokahaluttomia, mon. ill. ruokahaluttomiin.
Esimerkit
Hän oli ruokahaluton koko päivän.
Pitkään jatkuvat stressi ja huoli voivat tehdä ruokahaluttomaksi.
Sairaus teki hänestä ruokahaluttoman.
Käännökset
Läheisiä sanoja
ruoka-astia, ruokaetikka, ruokahalu, ruokahaluton, ruokahaluttomuus, ruokahuolto