ruokko
substantiivi
-
Huomio, johon kohdistuu siistinä tai järjestyksessä pitämiseen liittyvä toiminto.
Vanha ruokko leikkautui omistajan toimesta.
Taivutus
yks. nom. ruokko, yks. gen. ruokon, yks. part. ruokkoa, yks. ill. ruokkoon, mon. gen. ruokkojen, mon. part. ruokkoja, mon. ill. ruokkoihin.
Esimerkit
Pitkä karva vaati päivittäistä ruokkoa.
Haravoinnissa on erityinen ruokko.
Hevosen ruokkoaminen on vaativa tehtävä.
Etymologia
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi). Englanniksi provisions
Käännökset
| englanti |
puhekieltä alimony |
Läheisiä sanoja
ruokis, ruokki, ruokkia, ruokko, ruokkoamaton, ruoko