ruoste
substantiivi
-
Metallin pinnalle ilmestyvä punaruskea korroosiotuote, joka syntyy hapettumisen vaikutuksesta.
Ruoste oli syövyttänyt auton kyljen pahasti.
Taivutus
yks. nom. ruoste, yks. gen. ruosteen, yks. part. ruostetta, yks. ill. ruosteeseen, mon. gen. ruosteiden ruosteitten, mon. part. ruosteita, mon. ill. ruosteisiin ruosteihin.
Esimerkit
Auton pohjaan on kertynyt ruostetta.
Hän huomasi ruostetta vanhassa veitsessä.
Sade kiihdytti metallin ruostumista.
Etymologia
Peräisin kantasanasta ruostua, joka tarkoittaa metallin hapettumista.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro rooste, pohjoissaame ruosta, ruotsi rost. Englanniksi rust
Käännökset