rutikuiva
adjektiivi
-
Erittäin kuiva, täysin ilman kosteutta.
Aavikon hiekka oli rutikuivaa.
Taivutus
yks. nom. rutikuiva, yks. gen. rutikuivan, yks. part. rutikuivaa, yks. ill. rutikuivaan, mon. gen. rutikuivien rutikuivain, mon. part. rutikuivia, mon. ill. rutikuiviin.
Synonyymisanakirja
rutikuiva
-
kärventynyt, palanut, paahtunut, korventunut, auringon kovettama, kuiva, kuivunut.
Esimerkit
Nurmikko on rutikuiva pitkän auringonpaisteen jälkeen.
Rutikuiva keli tekee liikkumisen pölyiseksi.
Vesiastia oli jäänyt rutikuivaksi.
Etymologia
Koostuu sanasta 'ruti' (voimakkaasti) ja 'kuiva'.
Käännökset
| englanti |
bone dry, bone-dry dried-out parched, scorched |
| saksa | knochentrocken |
| kreikka | κατάξερος |
| unkari | csontszáraz |
| ruotsi | peppartorr, snustorr |
Riimisanakirja
rutikuiva rimmaa näiden kanssa:
riihikuiva, puolikuiva, uunikuiva, ruutikuiva
Liittyvät sanat
ruutikuiva, kuivaLäheisiä sanoja
rutiinimaisuus, rutiinitehtävä, rutiinityö, rutikuiva, rutiköyhä, rutilaiska