ryhmä

substantiivi

1. Kokoelma ihmisiä tai esineitä, jotka muodostavat joukon tai joukko-osaston.

   Liityin uuteen harrastusryhmään.

Taivutus

yks. nom. ryhmä, yks. gen. ryhmän, yks. part. ryhmää, yks. ill. ryhmään, mon. gen. ryhmien ryhmäin, mon. part. ryhmiä, mon. ill. ryhmiin.

Synonyymisanakirja

ryhmä

1. joukko, ryhmittymä, luokka, kategoria.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Ryhmä kokoontui keskustelemaan.
Osallistuin ryhmätyöhön koulussa.
Ryhmä oli yksimielinen päätöksestään.

Poliisit, jotka pidellen housujaan olivat saapuneet torille, menivät suurena ryhmänä Kiljusten luo ottaakseen heidät kiinni

Rikas, sopua ja rauhaa rakastava tuomiorovasti oli saanut päähänsä aivan pöyristyttävän aatteen: kutsua pitoihinsa yht'aikaa kaupungin erimielisimmät ainekset, vaikka hyvin tiesi, että nämä ainekset eivät enää moneen vuoteen olleet tavanneet toisiansa missään kutsuissa, sisukkaan katkeruuden vallitessa kummankin ryhmän välillä

En tiedä, lieneekö tähän juurevaan juristiin pystynyt mikään ihannoiva aatteellisuus, mutta fennomania ja tämän johtavan ryhmäkunnan aineellinen menestys ja realiset valloitukset olivat hänelle kaikki kaikessa

Käännökset

Slangisanakirja

• jengi : Meidän jengi pyöri siin hallin nurkilla.

• poppoo

• Ryhmis: Ryhmäteatteri

Riimisanakirja

ryhmä rimmaa näiden kanssa:

terapiaryhmä, armeijaryhmä, tutkijaryhmä, kukkaryhmä, alaryhmä, porinaryhmä, eduskuntaryhmä, taustaryhmä, keskustaryhmä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

ryhmyinen, ryhmyri, ryhmysauva, ryhmä, ryhmäajo, ryhmäalennus