räkätys
substantiivi
-
äänekäs, kimeä nauru
Räkätys täytti huoneen, kun vitsi kerrottiin.
Taivutus
yks. nom. räkätys, yks. gen. räkätyksen, yks. part. räkätystä, yks. ill. räkätykseen, mon. gen. räkätysten räkätyksien, mon. part. räkätyksiä, mon. ill. räkätyksiin.
Esimerkit
Hänen räkätyksensä herätti koko talon.
Räkätys kuului kadulle asti.
Illan aikana kuului paljon räkätyksiä ja huutoa.
Etymologia
Johtuu sanasta 'räkättää'
Käännökset
ranska | jacassement (m) |
Läheisiä sanoja
räkätti, räkättirastas, räkättää, räkätys, rällästää, rällätä