räntä
substantiivi
-
veden ja maan välinen alue.
Kävimme aamulla rannalla uimassa.
Taivutus
yks. nom. räntä, yks. gen. rännän, yks. part. räntää, yks. ill. räntään, mon. gen. räntien räntäin, mon. part. räntiä, mon. ill. räntiin.
Synonyymisanakirja
räntä
-
ranta, rantapenger, rantatörmä, penkka, töyräs, hiekkaranta, uimaranta, ranta-alue, rantakorttelit, geologinen muodostuma, muodostuma, maa, kuiva maa, maanpinta, mäki, rinne, törmä.
Esimerkit
Talvella sataa usein räntää.
Sääennuste lupasi räntäsadetta iltapäivällä.
Räntä teki tienpinnasta liukkaan.
Etymologia
Sana 'räntä' on peräisin kantasuomesta ja tarkoittaa sään ilmiötä, jossa sataa sekä vettä että lunta.
Käännökset
Riimisanakirja
räntä rimmaa näiden kanssa:
hiihdäntä, tähkäidäntä, säädäntä, lainsäädäntä, häntä, siimahäntä, kippurahäntä, kissanhäntä, rotanhäntä, hiirenhäntä
Liittyvät sanat
hyhmettyä, sade, iskeäLäheisiä sanoja
ränsistyä, ränsistää, ränstyä, räntä, räntäkuuro, räntälumi