räsähtely
substantiivi
-
kovien, katkeavien äänien toistuva sarja
Jää räsähteli, kun se murtui.
Taivutus
yks. nom. räsähtely, yks. gen. räsähtelyn, yks. part. räsähtelyä, yks. ill. räsähtelyyn, mon. gen. räsähtelyjen räsähtelyiden räsähtelyitten, mon. part. räsähtelyjä räsähtelyitä, mon. ill. räsähtelyihin.
Esimerkit
Tuuli aiheutti räsähtelyä puun oksissa.
Jäänhalkeama aiheutti äkillisen räsähtelyn.
Metsässä kuului räsähtelyä.
Käännökset
Riimisanakirja
räsähtely rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
räsypokka, räsähdellä, räsähdys, räsähtely, räsähtää, räsäys