röttelö
substantiivi
-
vanha tai rapistunut asunto tai rakennus.
Hän asui pienessä rottelossa kaupungin laidalla.
Taivutus
yks. nom. röttelö, yks. gen. röttelön, yks. part. röttelöä, yks. ill. röttelöön, mon. gen. röttelöjen röttelöiden röttelöitten, mon. part. röttelöjä röttelöitä, mon. ill. röttelöihin.
Esimerkit
Kävin vanhassa röttelössä keskellä metsää.
Röttelö jäi tyhjilleen kylmän talven jälkeen.
Hän asui pienessä röttelössä jo nuorena.
Etymologia
Peräisin ruotsin sanasta 'röte', joka tarkoittaa 'mädännäisyys'.
Käännökset
englanti |
hovel |
Liittyvät sanat
tönö, kottero, rötiskö, rotisko, rämäLäheisiä sanoja
rötiskö, rötkäle, rötköttää, röttelö, rötös, rötösherra