säkene

substantiivi

1. Tulesta tai muusta palavasta kohteesta lentävä pieni kipinä.

   Nuotion ääreltä lensi säkeneitä.

Taivutus

yks. nom. säkene säen, yks. gen. säkeneen säkenen, yks. part. säkenettä säentä, yks. ill. säkeneeseen säkeneen, mon. gen. säkeneiden säkenien säkeneitten säenten, mon. part. säkeneitä säkeniä, mon. ill. säkeneisiin säkeniin säkeneihin.

Esimerkit

Näin säkenen kynttilästä.
Säkenen lento oli kaunista katseltavaa.
Pojat leikkivät turvallisesti säkeneillä ilotulituksessa.

Käännökset

Riimisanakirja

säkene rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

säkeistö, säkeistöjako, säkeittäin, säkene, säkenöidä, säkenöivä