särö
substantiivi
-
Halkaisu- tai murtumajälki, joka tekee pinnasta epätasaisen.
Peiliin tuli särö pudotessaan.
Taivutus
yks. nom. särö, yks. gen. särön, yks. part. säröä, yks. ill. säröön, mon. gen. säröjen, mon. part. säröjä, mon. ill. säröihin.
Synonyymisanakirja
särö
-
kolo, repeämä, rikkoutuminen, välirikko, katkaiseminen, erimielisyys.
Esimerkit
Peiliin tuli särö.
Pienikin särö lasissa voi olla vaarallinen.
Valonsäteet loistivat särön läpi.
Etymologia
Sanasta 'säröillä', viitaten äänen tai pinnan epätasaisuuteen.
Käännökset
Riimisanakirja
särö rimmaa näiden kanssa:
vyötärö, ampiaisvyötärö, käärö, kirjakäärö, paperikäärö, pergamenttikäärö, papyruskäärö
Liittyvät sanat
dissonanssi, särötön, säröinen, rosoLäheisiä sanoja
särähdellä, särähdys, särähtää, särö, säröillä, säröily