samoilu
substantiivi
-
Toiminta, jossa kuljeskellaan tai vaelletaan ilman tiettyä päämäärää.
Samoilu luonnossa on rentouttavaa.
Taivutus
yks. nom. samoilu, yks. gen. samoilun, yks. part. samoilua, yks. ill. samoiluun, mon. gen. samoilujen samoiluiden samoiluitten, mon. part. samoiluja samoiluita, mon. ill. samoiluihin.
Esimerkit
Samoilu metsässä on rauhoittavaa.
Pitkät samoilut kehittävät kuntoa.
Hän nauttii samoilusta luonnon keskellä.
Etymologia
Muodostettu sanasta 'samoilla'
Käännökset
| englanti |
wandering, hiking |
| saksa | Wandern, Herumziehen, Spaziergang, Spazierengehen |
| kreikka | περίπατος (m) |
Läheisiä sanoja
sammutusvesi, samoilija, samoilla, samoilu, samoin, samoinajatteleva