sanelu
substantiivi
-
Proseduuri, jossa joku lukee ääneen tekstin, joka toistetaan tai kirjoitetaan muistiin.
Koulussa pidettiin sanelu, jotta voisimme harjoitella oikeinkirjoitusta.
Taivutus
yks. nom. sanelu, yks. gen. sanelun, yks. part. sanelua, yks. ill. saneluun, mon. gen. sanelujen saneluiden saneluitten, mon. part. saneluja saneluita, mon. ill. saneluihin.
Synonyymisanakirja
sanelu
-
aineisto, puhe, puhuminen, puheviestintä, suullinen viestintä, puhuttu kieli, kieli, ääniviestintä.
Esimerkit
Koulussa oli tänään sanelu.
Sanelun jälkeen tarkastimme vastaukset.
Hän kuunteli sanelun huolellisesti ja kirjoitti ylös kaiken.
Etymologia
Sanasta 'sanella', joka tarkoittaa sanelua tai saneluaikaista kirjoitusta.
Käännökset
Läheisiä sanoja
saneeraus, sanelin, sanella, sanelu, sanelukone, sanelulaite