selvänäkö

substantiivi

1. Kyky nähdä asioita, joita ei voi havaita normaalien aistien kautta.

   Hän väitti omaavansa selvänäkökyvyn.

Taivutus

yks. nom. selvänäkö, yks. gen. selvänäön, yks. part. selvänäköä, yks. ill. selvänäköön, mon. gen. selvänäköjen, mon. part. selvänäköjä, mon. ill. selvänäköihin.

Synonyymisanakirja

selvänäkö

1. ilmestys.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänellä on vahva selvänäkö.
Selvänäkö auttaa häntä valinnoissaan.
Selvänäön ansiosta hän näki totuuden.

Käännökset

Riimisanakirja

selvänäkö rimmaa näiden kanssa:

näkö, konenäkö, lähinäkö, värinäkö, vaivannäkö, unennäkö, kaksinnäkö, stereonäkö, ulkonäkö, kaukonäkö

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

selväkielinen, selväkielisesti, selvänäkijä, selvänäkö, selvänäköinen, selvänäköisesti