seppel

substantiivi

1. Vanhahtavasti seppele.

   Rooman voittoisa kenraali kruunattiin seppelillä.

Taivutus

yks. nom. seppele seppel, yks. gen. seppeleen seppelen, yks. part. seppelettä seppeltä, yks. ill. seppeleeseen seppeleen, mon. gen. seppeleiden seppelien seppeleitten seppelten, mon. part. seppeleitä seppeliä, mon. ill. seppeleisiin seppeliin seppeleihin.

Synonyymisanakirja

seppel

1. koriste, päänauha.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kuningas kantoi päässään arvokasta seppeliä.
Hänen seppellään oli erityinen merkitys seremoniassa.
Seppele symboloi voimaa ja kunniaa.

Käännökset

Slangisanakirja

• kranssi: seppele : Joku kranssi sinne kai täytyy kuskaa,

Riimisanakirja

seppel rimmaa näiden kanssa:

gospel

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

sepitys, sepivä, sepiväpeippi, seppel, seppele, seppeleenlasku