siika
substantiivi
-
Kalalaji, joka elää monissa järvissä ja joita käytetään usein ruokana.
Pyydystimme siikaa kesällä mökillä.
Taivutus
yks. nom. siika, yks. gen. siian, yks. part. siikaa, yks. ill. siikaan, mon. gen. siikojen siikain, mon. part. siikoja, mon. ill. siikoihin.
Esimerkit
Kalastaja sai tänään suuren siian.
Siika maistuu parhaalta loimulohena.
Paikallinen erikoisuus on savustettu siika.
Etymologia
Suomalainen sana, joka viittaa erityisesti erääseen arvostettuun kalalajiin kansanperinteessä.
Proto-Nordic; sukulaissanat viro siig. Englanniksi whitefish
Käännökset
Slangisanakirja
-
siikaa: katsoa
Riimisanakirja
siika rimmaa näiden kanssa:
suolasiika, peledsiika, järvisiika, loimusiika, savusiika
Liittyvät sanat
jokikala, arvokala, savusiika, suolasiika, savusilakkaLäheisiä sanoja
siideri, siihen, siihenastinen, siika, siilata, siilautua