siima
substantiivi
-
Ohut naru tai lanka, joka käytetään kalastuksessa.
Kala tarttui siimaan nopeasti.
Taivutus
yks. nom. siima, yks. gen. siiman, yks. part. siimaa, yks. ill. siimaan, mon. gen. siimojen siimain, mon. part. siimoja, mon. ill. siimoihin.
Esimerkit
Kalastajan siima meni solmuun.
Hän osti uuden siiman kalastusreissua varten.
Siima katosi vedenalisiin kätköihin.
Etymologia
Alkujaan germaanista tai goottilaista alkuperää, viitaten pitkään, ohueen lankaan tai köyteen.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame siibma, islanti simi (johto). Englanniksi fishing line
Käännökset
Slangisanakirja
-
siima / siimahäntä: poliisiauto : Jore on ollu siipi maas ku sen faija futas tyhjää.
-
siimahäntä: poliisiauto
Riimisanakirja
siima rimmaa näiden kanssa:
lohisiima, piiskansiima, nailonsiima, perhosiima, lippusiima, selkäsiima, pitkäsiima
Liittyvät sanat
vapa, perhosiima, umpikela, siimaleikkuri, jännittyäLäheisiä sanoja
siilipuolustus, siilitukka, siilo, siima, siimaeliö, siimaeläin