sirpakka

adjektiivi

1. Pieni ja terävä äänellä tai olemukseltaan.

   Hänellä oli sirpakka ja pirteä naureskelu.

Taivutus

yks. nom. sirpakka, yks. gen. sirpakan, yks. part. sirpakkaa, yks. ill. sirpakkaan, mon. gen. sirpakoiden sirpakoitten sirpakkojen sirpakkain, mon. part. sirpakoita sirpakkoja, mon. ill. sirpakkoihin sirpakoihin.

Esimerkit

Sirpakka tyttö hyppäsi ponin selkään.
Hän on aina ollut sirpakka ja vikkelä.
Sirpakka asenne viehättyi monia.

Käännökset

Riimisanakirja

sirpakka rimmaa näiden kanssa:

kirpakka

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

sirottelu, sirottua, sirotus, sirpakka, sirpale, sirpaleinen