sisäkorva
substantiivi
-
Korvan osa, joka on syvemmällä päässä ja vastaa äänen ja tasapainon aistimisesta.
Sisäkorva ohjaa kehon tasapainoa.
Taivutus
yks. nom. sisäkorva, yks. gen. sisäkorvan, yks. part. sisäkorvaa, yks. ill. sisäkorvaan, mon. gen. sisäkorvien sisäkorvain, mon. part. sisäkorvia, mon. ill. sisäkorviin.
Esimerkit
Sisäkorva vastaa tasapainosta.
Tartunta sisäkorvassa voi olla kivulias.
Tutkija kartoitti sisäkorvan anatomiaa.
Etymologia
Sisäkorva on korvan sisäinen osa, yhdistyy 'sisä-' ja 'korva'.
Käännökset
Riimisanakirja
sisäkorva rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
sisäkkö, sisäkohtaus, sisäkorjaus, sisäkorva, sisäkumi, sisäkuva