sivuaine
substantiivi
-
Toinen oppiaine, jota opiskellaan pääaineen ohella.
Historia oli hänen sivuaineensa yliopistossa.
Taivutus
yks. nom. sivuaine, yks. gen. sivuaineen, yks. part. sivuainetta, yks. ill. sivuaineeseen, mon. gen. sivuaineiden sivuaineitten, mon. part. sivuaineita, mon. ill. sivuaineisiin sivuaineihin.
Esimerkit
Yliopistossa hän valitsi sivuaineekseen taloustieteen.
Sivuaine täydensi hänen pääainevalintojaan.
Sivuaine voi avartaa osaamista merkittävästi.
Käännökset
Läheisiä sanoja
sivu-uoma, sivu-urakoitsija, sivuaallokko, sivuaine, sivuaja, sivuajatus