sonorinen
adjektiivi
-
äänentävää; tuottaa täyteläistä, soivaa ääntä
Lausuja ääni oli syvä ja sonorinen.
Taivutus
yks. nom. sonorinen, yks. gen. sonorisen, yks. part. sonorista, yks. ill. sonoriseen, mon. gen. sonoristen sonorisien, mon. part. sonorisia, mon. ill. sonorisiin.
Esimerkit
Musiikki oli sonorisesti rikasta.
Hänen äänensä oli erityisen sonorinen.
Sonorinen laatu paransi esitystä.
Sonoriset sävyt tekivät kappaleesta vaikuttavan.
Hänellä on sonorinen lauluääni.
Etymologia
Latinasta sonorus, joka tarkoittaa voimakasta tai soinnukasta.
Käännökset
Riimisanakirja
sonorinen rimmaa näiden kanssa:
metaforinen, euforinen, allegorinen, kategorinen, apriorinen, kallistuvakorinen, -kalorinen, marmorinen, provisorinen
Läheisiä sanoja
sonnustaa, sonnustautua, sonnustus, sonorinen, sonta, sontainen