sopertelu
substantiivi
-
Epäselvä ja epämääräinen puhuminen.
Hänen jatkuva sopertelunsa häiritsi opetusta.
Taivutus
yks. nom. sopertelu, yks. gen. sopertelun, yks. part. sopertelua, yks. ill. soperteluun, mon. gen. sopertelujen soperteluiden soperteluitten, mon. part. soperteluja soperteluita, mon. ill. soperteluihin.
Esimerkit
Sopertelu lakkasi ajan myötä.
Hänen soperteluunsa oli vaikea tarttua.
Lapsen sopertelu oli hauskaa kuultavaa.
Käännökset
Riimisanakirja
sopertelu rimmaa näiden kanssa:
kangertelu, kuhertelu, koukertelu, hoipertelu
Läheisiä sanoja
soperrella, soperrus, sopertaa, sopertelu, sopeuma, sopeuttaa