soritus
substantiivi
-
teko tai toiminta, jolla jotain suoritetaan
Hänen sorituksensa oli vaikuttava.
Taivutus
yks. nom. soritus, yks. gen. sorituksen, yks. part. soritusta, yks. ill. soritukseen, mon. gen. soritusten sorituksien, mon. part. sorituksia, mon. ill. sorituksiin.
Esimerkit
Soritus tapahtui konepajalla.
Tuotteen soritus kesti useita tunteja.
Sorituksen tarkkuus oli ensiluokkaista.
Etymologia
Johdettu verbistä 'soristaa', tarkoittaen prosessia tai tulosta sorvauksesta.
Käännökset
Riimisanakirja
soritus rimmaa näiden kanssa:
klooritus, fluoritus, nuoritus, suoritus, rahasuoritus, osasuoritus, merkkisuoritus, roolisuoritus, nappisuoritus
Läheisiä sanoja
sorina, sorista, sorittaa, soritus, sorja, sorjavartaloinen