spiccato
substantiivi
-
Jousisoittimissa käytettävä soittotekniikka, jossa jousi pomppii kielillä.
Viulunsoittaja käytti spiccato-tekniikkaa esityksessään.
Taivutus
yks. nom. spiccato, yks. gen. spiccaton, yks. part. spiccatoa, yks. ill. spiccatoon, mon. gen. spiccatojen spiccatoiden spiccatoitten, mon. part. spiccatoja spiccatoita, mon. ill. spiccatoihin.
Esimerkit
Viulisti soitti vivahteikkaasti spiccatoa.
Spiccato antaa sävellykselle eloisuutta.
Teoksen nopea osa esitettiin spiccatona.
Käännökset
englanti |
spiccato
puhekieltä detached; separated; with every note performed in a distinct and pointed manner. |
Läheisiä sanoja
spesifinen, spesifioida, spesifiointi, spiccato, spiikata, spiikkaus