stiletti
substantiivi
-
terävä monikäyttöinen puukko tai tikari
Hän käyttää stilettiä leikkaamaan kangasta.
Taivutus
yks. nom. stiletti, yks. gen. stiletin, yks. part. stilettiä, yks. ill. stilettiin, mon. gen. stilettien, mon. part. stilettejä, mon. ill. stiletteihin.
Esimerkit
Hän kantoi stiletin mukanaan.
Stilettikorot ovat erittäin muodikkaat.
Hän osti uuden stiletin kokoelmaansa.
Stiletti on kapea ja terävä veitsi.
Hänellä oli hopeinen stiletti taskussaan.
Etymologia
Italiasta, tarkoittaen pientä ja terävää veistä tai tikaria.
Käännökset
Slangisanakirja
-
stile: stiletti (kääntöveitsi)
-
stilsu: stiletti (kääntöveitsi)
Läheisiä sanoja
stigma, stiiknafuulia, stikki, stiletti, stilisoida, stilisointi