sukukieli

substantiivi

1. Kieli, joka liittyy tietyn suvun tai kansan alkuperään.

   Suomen ja viron kielet ovat läheisiä sukukieliä.

Taivutus

yks. nom. sukukieli, yks. gen. sukukielen, yks. part. sukukieltä, yks. ill. sukukieleen, mon. gen. sukukielten sukukielien, mon. part. sukukieliä, mon. ill. sukukieliin.

Synonyymisanakirja

sukukieli

1. etäsukukieli, kielisukulainen, heimokieli, suomensukuinen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Sukukieli on säilynyt puhekielenä.
Hän tutkii sukukielen historiaa.
Sukukielen osaaminen yhdistää ihmisiä.

Käännökset

Riimisanakirja

sukukieli rimmaa näiden kanssa:

pikkukieli, alkukieli, lähisukukieli, etäsukukieli, urheilukieli, korukieli, bantukieli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

sukukalleus, sukukansa, sukukartano, sukukieli, sukukirja, sukukokous