surku
substantiivi
-
Sääli tai murhe.
Minulla on surku ystäväni puolesta.
Esimerkit
Tilanne oli pelkkää surkua ja murhetta.
Se oli melkein surku
Mutta Elisabetin tuli kovin surku Clas parkaa, joka sai aamusta iltaan istua apuriensa ja kirjuriensa kanssa tungokseen asti täyttyneessä pappilan tuvassa, riidellen epärehellisten veronmaksajain kanssa puuttuvista painomääristä ja pilaantuneesta tavarasta, toruen ja paljastellen tehtyjä petosyrityksiä, sill'aikaa kun päärakennuksessa ja pihanurmikolla valkeapukuiset sirot pitäjän neitoset muiden vieraiden mukana sitoivat köynnöksiä ja seppeleitä kirkon koristamiseksi
Tuli melkein surku nähdä Tolstoi-vanhusta niin rasittuneena ja niin monen kiireen ahdistamana, joita oli erityisesti juuri tänä aikana hänen ympärilleen kasaantunut
Etymologia
Johtuu mahdollisesti onomatopoeettisesta alkuperästä
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi sorg. Englanniksi grief
Käännökset
Läheisiä sanoja
surkeilu, surkeus, surkimus, surku, surkuhupainen, surkuhupaisa