säkeistö

substantiivi

  1. Ryhmä säkeitä, jotka muodostavat runon osan tai kokonaisuuden.

    Laulun ensimmäinen säkeistö on kaikille tuttu.
Taivutus

yks. nom. säkeistö, yks. gen. säkeistön, yks. part. säkeistöä, yks. ill. säkeistöön, mon. gen. säkeistöjen säkeistöiden säkeistöitten, mon. part. säkeistöjä säkeistöitä, mon. ill. säkeistöihin.

Synonyymisanakirja

säkeistö

  1. stanza.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Runossa oli neljä säkeistöä.
Säkeistö vaihtui nopeasti.
Saimme vastata kuoron säkeistöön.

Sitaatit

  • "Ja siella kuuluu Kalinkan kuudes säkeistö väärinpäin (Tuomo Ruudun taklatessä venäläistä Sergei Zinovieviä.)"

Riimisanakirja

säkeistö rimmaa näiden kanssa:

nimikkeistö, tullinimikkeistö, virrensäkeistö, runosäkeistö, välineistö, opetusvälineistö, esineistö, sivistyneistö, kiinteistö

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

stroofi, nelisäe, värssy, viimeinen

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro